Trendirypäle Pinot Noir on Saksassa Spätburgunder

Pinot Noir on trendilajike, sillä sen vivahteikas keveys istuu hyvin tämän hetken virtauksiin. Se on noussut myös Saksassa, missä lajikkeesta tehdään nyt elegantteja viinejä. Kolme laatutuottajaa avaavat rypäleen saloja.

Saksa ei ole välttämättä ensimmäinen mieleen tuleva punaviinintuottaja, maa kun on tunnettu etenkin valkoviineistään. Mielikuva kannattaa tarkastaa, sillä Saksasta on tullut laadukkaiden ­viinien tuottaja myös punaviinien saralla. Punaisten lajikkeiden osuus tarhoilla on nyt noin kolmanneksen, kun sen vielä 1995 oli 20 prosenttia.

Viljellyimmäksi punaiseksi rypäleeksi on noussut Pinot Noir, saksalaisittain Spätburgunder. Maassa käytetään nyt molempia nimiä – Spätburgunder korostaa, että lajiketta on viljelty Saksassa jo vuosisatojen ajan, Pinot Noir taas on tutumpi tärkeillä vientimarkkinoilla.

Pinot Noir viihtyy myös viileässä

Lajike on sopeutunut viileään, joten Ranskan Bourgognesta kotoisin oleva Pinot Noir on kuin luotu Saksan tarhoille. Saksassa seurataan nyt pitkälti rypäleen klassista tyyliä, joten laadukkaimmat viinit muistuttavat yleistäen Burgundin tuotteita, vaikka kirjo onkin laaja.

”Viinien tyyli on hedelmään painottuva ja elegantti. Se ei ole raskas mutta kuitenkin superintensiivinen”, sanoo rheinhesseniläisen Thörlen viinitalon Christoph Thörle.

”Kyse on eleganssista. Korkeampi laatu tarkoittaa moniulotteisempaa ja intensiivisempää. Upean viinin haaste on varmistaa samaan aikaan hienovaraisuus ja tyylikkyys”, sanoo Christian Dautel, joka viljelee sukutilaa Etelä-Saksan Württenbergissä.

Saksan pinot noirien suosiota nostaa osaltaan se, että burgunderien hinnat ovat nousseet äärimmäisen korkealle.

”Ihmiset etsivät vaihtoehtoja. Burgundin nousevat hinnat ovat hyvä asia meille”, Pfalzissa viinitilaa luotsaava Friedrich Becker iloitsee. Hän myös korostaa, että yhä useampi tuottaja tekee nyt korkeaa laatua.

Pinot Noir on hauras lajike

Viinintekijät kertovat, että Saksan pinot noirien tyyli on muuttunut parissa vuosikymmenessä. Ennen monet tuottajat yrittivät tehdä lajikkeesta paksuja ja täyteläisiä viinejä, mikä ei sovi rypäleen luonteeseen. Pinot Noiria osataan nyt käsitellä oikein.

”Se on niin hauras lajike. Hedelmäisyyden voi menettää helposti, tai käyttää liikaa tammea”, Thörle painottaa.

Kaikkien makuun suhteellisen ­kevyet viinit eivät ole.

”Sanon aina, että on punaviinejä ja sitten on Pinot Noir. Lisäksi on punaviininjuojia ja Pinot Noirin rakastajia”, Dautel nauraa.

Keveys tekee viinistä nautittavan. Pinot Noir palkitsee myös ruokapöydässä, sillä vivahteikas, hapokkuuden raikastama viini taipuu todella monipuolisesti ruokien seuraan pariloidusta kalasta aina tummiin liharuokiin saakka. Ruokaviinin ei tarvitse olla iso, kun siinä on intensiteettiä.

Pitkä kasvukausi ja kalkkikivinen maa

Rheinhessen, Württenberg ja Pfalz sijaitsevat Saksan eteläosissa, missä ilmasto on viinialueeksi viileä, mutta rypäleet saavat runsaasti aurinkoa.

Kaikkien kolmen tuottajan tarhoilla on paljon kalkkikiveä, joka on myös Bourgognen tarhojen valtti, ja johon Pinot Noir sopeutuu hyvin. Thörle kuitenkin huomauttaa, että Saksassa tehdään hienoja pinot noireja myös esimerkiksi Moselin ja Rheingaun liuskekivimaassa.

Pinot Noiria ei istuteta kaikista lämpimimmille paikoille. Kun olosuhteet ovat sopivan viileät, rypäleet kehittyvät rauhalliseen tahtiin ja kehittävät vivahteikkuutta. Rypäleet poimitaan melko varhain, jotta ne säilyttävät tuoreen hedelmäisyytensä.

”Jos poimit liian myöhään, viini maistuu marmeladilta eikä siinä ole eleganssia”, Dautel sanoo.

Luontoa kunnioittava viljely on iso ilmiö niin Saksassa kuin muualla. Becker, Deutel ja Thörle kaikki rajoittavat kemikaalien käyttöä, Thörlellä on myös luomusertifikaatti. Kyse on ennen kaikkea mahdollisimman laadukkaista rypäleistä – kun köynnös pinnistelee sopivasti ja on sopusoinnussa luonnon kanssa, laatu nousee.

Pinot Noir on todellinen diiva

Pinot Noiria sanotaan usein vaikeaksi lajikkeeksi niin tarhoilla kuin viininvalmistamossa. Tuottajat ovat samaa mieltä, herkkä lajike on todellinen diiva.

Esimerkiksi rypäleen kuoret ovat ohuet ja tertut tiiviitä, joten jos ennen sadonkorjuuta on sateita, ne aiheuttavat herkästi hometta. Laadukkaaseen viiniin voi käyttää vain täysin terveitä rypäleitä, siksi tarhoja on hoidettava tarkasti.

Kellarissa tekeytyvä viini hapettuu herkästi. Kuorissa on melko vähän väriainetta ja rypäleiden tanniinipitoi­suus on matala, joten kuoria on uutettava juuri oikea aika käyvässä viinissä, jotta viini saa väriä ja rakennetta – ei kuitenkaan liikaa, jotta eleganssi ei kärsi.

Myös tammikypsytyksen kanssa on oltava varovainen.

”Pinot Noir reagoi tammeen voimakkaasti. Siitä tulee helposti ylitamminen”, Becker sanoo. Hänen mukaansa vielä 2000-luvun alussa moni tuottaja käytti tammea liikaa.

”Rieslingin kohdalla, jos sinulla on täydelliset rypäleet, voit tehdä upeaa viiniä. Spätburgunderin kanssa viinintekijällä on paljon enemmän valintoja”, Thörle summaa.

Toisaalta viinin tyyli alkaa aina tarhalta.

”Kaikki on kiinni maaperästä ja viinitarhoista”, Becker korostaa.

Teksti Lasse Pakarinen, kuva Dautelin viinitila

Alkon valikoimassa

Alkon myymälöistä ja verkkokaupasta on saatavilla noin 50 saksalaista punaviiniä, joista lähes 40 on tehty Pinot Noir – eli Spätburgunder-lajikkeesta.