Kauniina kuplivat roseekuohuviinit

Roseekuohuviini hurmaa hehkuvalla värillään jo ennen kuin se ehtii lasista huulille. Pinkit kuohuvat ovat kuitenkin muutakin kuin vain kaunis värinsä, sillä niiden tyylit ovat yllättävän monipuoliset.

Vaaleanpunaiset roseekuohuviinit sopivat kevään ja kesän juhliin. Niillä on mukava kilistellä niin vappuna, äitienpäivänä, valmistujaisissa kuin vaikka aurinkoisen päivän grillikekkereissä.

Roseekuohuvat ovat kotonaan myös häiden alkumaljana – romanttinen väri ja iloisesti nousevat kuplat virittävät sopivasti tunnelmaan.

Väri on yksi hyvä syy valita vaaleanpunainen kuohuviini, mutta ne ovat mielenkiitoisia muutenkin. Punaiset rypäleet antavat niihin aromikkuutta, joka tekee osasta pinkkejä kuohuviinejä jopa kaikista rotevimpia kuohujuomia.

Vaihtelevat aromimaailmat

Roseekuohuviinejä tulee lukuisista viinimaista, aivan kuten muitakin kuohuviinejä. Niitä tekevät niin Euroopan klassiset viinimaat, kuten RanskaItalia ja Espanja kuin maanosan ulkopuoliset tuoreemmat tuottajat, kuten Australia ja Etelä-Afrikka. Vaihtoehtoja tulee myös pienemmistä viinimaista, esimerkiksi Englannista.

Eniten vaaleanpunaisia versioita on Espanjan cavasta ja Ranskan samppanjasta.

Tyylien kirjo on laaja, sillä se ulottuu kepeistä, kenties sokerin pyöristämistä kuohuviineistä aina rutikuiviin, ryhdikkään runsaisiin ja paahteisiin viineihin saakka.

Toki yhteisiäkin piirteitä on. Roseekuohuviini saa punaisista rypäleistä värin lisäksi niiden tyypillisiä aromeja. Usein ne tuntuvat raikkaina punaisten marjojen, kuten mansikan, vadelman, punaherukoiden tai karpalon sävyinä.

Eri roseetyyleillä on eri käyttöyhteydet

Koska roseekuohuvien aromit ja tyylit ovat moninaiset, myös niiden sopivimmat käyttöyhteydet vaihtelevat.

Makutyyppien pehmeä ja kepeä sekä lempeä ja makeahko roseekuohuvat ovat omiaan rentoon seurusteluun. Ne ottavat hyvin paikkansa myös onnittelumaljana silloin, kun kutsuttuna on ihmisiä, jotka vierastavat tiukan hapokkaita ja kuivia kuohuviinejä.

Pirteä ja hedelmäinen -makutyypin roseekuohuviinit ovat oivia yleisvalintoja maljaksi, aperitiiviksi tai kesäisen keveiden ruokien seuraan. Niitä kannattaa harkita myös piknikille pakattaviksi.

Vivahteikkaat ja ryhdikkäät roseekuohuviinit ovat niin ikään hyviä ruokahalun herättäjiä. Niiden hapokas rakenne toimii mainiosti myös ruokapöydässä, jossa se tasapainottaa ruoan makuja. Näitä viinejä voi harkita kevään ja kesän juhlapöydän juomiksi vaikka läpi aterian.

Runsas ja paahteinen -makutyypin roseekuohuviinit taas ovat niin runsaita, että ne sopivat paitsi monivivahteiseksi maljaksi myös runsasmakuisille ruoille. Ne sopivat ruokajuomaksi jopa punaisen lihan kanssa.

Valmistetaanko roseekuohuviini valko- ja punaviiniä sekoittamalla?

Roseekuohuviinin valmistus alkaa samaan tapaan kuin kuplimattomien roseeviinien. Menetelmä perustuu siihen, että kaikkien rypäleiden – myös tummien – mehu on lähes väritöntä. Kun väriä sisältävät kuoret saavat uuttua käymistä aloittelevassa mehussa vain hetken, viini jää roseeksi.

Kuohuviineissä on itse asiassa yleistä, että myös vaaleisiin versioihin käytetään punaisia rypäleitä. Kuoret poistetaan silloin välittömästi rypäleiden puristamisen jälkeen.

Kuohuviinin pohjana on kuplimaton viini. Kuohuvaksi se valmistetaan käyttämällä viini toiseen kertaan niin, että kuplat synnyttävä hiilidioksidi ei pääse katoamaan. Yleisimmin tämä tapahtuu paineistetussa tankissa tai klassisen samppanjamenetelmän tapaan siinä samassa pullossa, jossa viini tulee aikanaan myyntiin.

Roseeta ei siis valmisteta valko- ja punaviiniä sekoittamalla, kuten joskus luullaan. Tähän on kuitenkin yksi poikkeus: roseesamppanja. Se on ainoa eurooppalainen laatuviini, jossa eriväristen viinien sekoittaminen on sallittua.

Osa samppanjataloista toki tekee roseensa niin, että kuplimaton perusviini valmistetaan tavanomaisilla roseeviinien menetelmillä. Lyhyen kuorikontakin tuloksena on runsaita, rotevia ja monivivahteisia viinejä.

Useimmat samppanjatalot kuitenkin sekoittavat ennen toista käymistä valkoisia ja punaisia perusviinejä keskenään, punaviinin osuus on tällöin yleensä 5–15 %. Sekoituksen osat hioutuvat yhteen pullokypsytyksessä, joka kestää toisen käymisen jälkeen vähintään 15 kuukautta, usein jopa vuosia.

Teksti Lasse Pakarinen, kuva Roope Permanto