Alkoholista ei ole arjen apulaiseksi poikkeusolosuhteissakaan

Poikkeuksellisina aikoina, kuten nyt korona-epidemian riehuessa, kodin ilmapiiri ja rutiinien sujuminen joutuvat erityiselle koetukselle. Miten pärjätään, kun arkea ja läsnäoloa on luvassa viikoiksi tai kuukausiksi paljon enemmän kuin oli tilattu? Haetaanko irtiottoa arjesta alkoholin avulla?

Perheen jaksaminen voi poikkeusoloissa joutua koetukselle

Lapset ja nuoret kaipaavat vanhemmiltaan tavallista arkea, läsnäoloa ja kiinnostusta. Pystyäkseen tukemaan muita, täytyy vanhemman myös poikkeustilanteessa pitää huolta itsestään ja omasta jaksamisestaan. Tuulettuminen kodin ulkopuolella harrastuksissa ja ystäviä tavaten on kuitenkin pannassa. Kun elinpiiri kutistuu neljän seinän sisälle ja eristyksissä olo kiristää kaikkien pinnaa, voi alkoholista tällöin tulla yksi arjen selviytymisen apukeinoista.

Kauppojen hyllyt humisevat tyhjyyttään ja myös alkoholijuomia hamstrataan. Osin tällä on myös ymmärrettävä puolensa, kun liikkumista on syytä rajoittaa ja isompien kertaostosten tekeminen edesauttaa osaltaan epidemian hidastamista. Itse kunkin kannattaisi kuitenkin miettiä, mitä ja kuinka paljon juomia kannattaa kaappiinsa varastoida. Omassa tuttavapiirissäni olen kuullut ironista vitsailua siitä, kuinka moneksi tunniksi parin viikon tarpeiksi ajatellut karanteenikarkit riittivät. Nyt joku voi ajatella, että onhan viinillekin käyttöä myös koronan aikana. Eikö edes vaikeana aikana voi nauttia itseään syyllistämättä?

Hanaviinipakkauksen läpi ei näe, onko pinta laskenut jo vähän liikaakin. Perheen ilmapiirin tärkein yksikkö ei kuitenkaan ole senttilitra, vaan jokaisen samassa kodissa asuvan hyvinvointi. Lapset ja nuoret aistivat herkästi vanhempiensa mielenliikkeet ja kantavat huolta heidän jaksamisestaan. Aikuisen alkoholinkäyttö ei koskaan ole yksityisasia, varsinkaan lapsiperheessä. Lapset ja nuoret toivovat aikuisilta, myös epidemian aikana, huolenpitoa ja välittämistä.

Uusia tapoja olla yhdessä

Koko maailmaa ravisuttava epidemia on suuren huolen ja surun lisäksi tuonut mukanaan onneksi myös välittämistä, hyvää tahtoa ja huomaavaisuutta. Kaupoissa annamme tosillemme tahdikkaasti tilaa ja pyrimme hoitamaan ostoksemme tartuntariskiä välttäen. Nuoret ja hyväkuntoiset tarjoutuvat auttamaan riskiryhmiin kuuluvia ventovieraita ihmisten ilmoille menoa vaativissa askareissa. Työelämässä luodaan uusia, joustavampia, erilaiset perhe- ja arkitilanteet huomioivia toimintatapoja.

Voisimmeko kehittää myös uusia koko perheen hyvinvointia parantavia käytäntöjä, joista saisimme iloa myös poikkeusajan loputtua? Nyt on aikaa puhua enemmän, ja tehdä asioita yhdessä. Koska nyt jos koskaan perheissä tehdään sitä – ollaan yhdessä.

Janne Takala

Kirjoittaja Janne Takala (VTM) tekee Lasinen lapsuus -työtä A-klinikkasäätiöllä. Hänen työnkuvaansa kuuluu muun muassa tutkimustietoon liittyvä sisällöntuotanto sekä ylisukupolvisten haittojen ehkäisy ja lieventäminen nettivertaistoiminnassa.

Artikkelin pääkuva: 123RF

#nofilter-blogitekstit