Kun vanhempi juo jatkuvasti, on lasten kasvettava aikuisiksi

Viikonloput yksin äidin kanssa pelottivat eniten. Arkisin tiesi, että vanhemman piti mennä seuraavana päivänä töihin, ja näin ollen pullon korkki pysyisi kiinni. Perjantaina työpäivän jälkeen kauppakassissa kilisivät kuitenkin lasiset pullot, ja keskellä yötä sai herätä eteisestä kuuluvaan ryminään.

Näin Siskoni-lyhytelokuvan päähenkilöt Jonna ja Milja muistelevat omaa lapsuuttaan alkoholismia sairastavan vanhempansa kanssa – ja niin muistelevat valitettavasti monet muutkin. Juovan vanhemman kanssa on yksinäistä ja pelottavaa kasvaa, eikä lapsi yksin osaa hakea apua. On pelottavaa, kun äidin tai isän humalaista käytöstä ei ymmärrä ja sitten kun sitä ymmärtää, sen jättämät arvet satuttavat vielä nuoruus- ja aikuisiälläkin.

Siskoni-lyhytelokuvan lähtökohdat

Opintoni Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian elokuvapuolella huipentuivat taiteellisen opinnäytetyöelokuvani tekemiseen. Ohjaaja-käsikirjoittajana olin vastuussa kymmenminuuttisen tarinan luomisesta valkokankaalle ja halusin tehdä elokuvani aiheesta, joka merkitsisi jotain myös itselleni. Elokuvantekijänä minua kiinnostavat perhesuhteet ja kasvutarinat, ja haluan myös tutkia sitä, miltä asiat tuntuvat. Rakennan tarinoiden aihioita perustuen omiin kokemuksiini, ja tällä kertaa halusin lähteä kahden sisaruksen ja heidän alkoholia ongelmallisesti käyttävän vanhemman matkaan.

Lähtökohtana lyhytelokuvalle oli kertoa tarinaa lasten silmin: miltä se tuntuu, kun oma vanhempi pettää lupauksensa ja valitsee juhlimisen hänen sijastaan? Tunteeko lapsi pelkoa nähdessään vanhemman taas juomassa vai onko siihen jo totuttu? Miten tilanteesta voisi päästä pakoon?

Näihin kysymyksiin etsin vastauksia erinomaisen työryhmän ja näyttelijäkaartin voimin. Se, mitä prosessissa saimme huomata oli, että harva tunsi ketään, jolla ei olisi tarttumapintaa tähän tarinaan. Jokainen on joskus nähnyt tai ollut tekemisissä pelottavan, humalaisen ihmisen kanssa. Vaikka kohtaaminen ei olisi tapahtunut oman kodin seinien sisällä, niin sellainen on voinut tapahtua baarissa, kadulla tai perhetutun luona. Tarinoita ja kokemuksia on valtavasti.

“En koskaan ajatellut sitä, miltä se mahtaa näyttää kaverin lapsen silmin kun tullaan baarista kotiin…” on mieleenpainuvin kommentti, jonka olen elokuvani katsojalta saanut. Lapsen katse tosiaan jää meiltä usein huomaamatta, vaikka tiedämme, että kasvava lapsi reagoi jatkuvasti ympäristöönsä ja lapsuuden tapahtumat muovaavat mm. heidän persoonallisuuttaan. Aivan liian usein aikuiselta jää huomioimatta pienet silmät ja korvat, kun itsellä menee lujaa.

Kerron elokuvantekijänä tarinoita kipeistä aiheista, koska haluan omalta osaltani olla mukana muutoksessa parempaan. Toivon, että elokuva herättää keskustelua ja ajatuksia katsojien omasta suhteesta alkoholiin ja tavoista, joilla se on vaikuttanut ja kenties edelleen vaikuttaa omaan ja läheisten arkeen. Löydätkö sinä tarttumapintaa Jonnan, Miljan tai äidin kokemuksista? Entä jos olisit elokuvan pizzakuski; haluaisitko tehdä jotain Miljan hyväksi ja mitä se voisi olla?

Blogin pääkuva: Veera Hyvärinen

Katso elokuva tästä

Laura Malinen
Siskoni-elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvantekijä Laura Malinen, ja se on hänen opinnäytetyönsä Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta.
Perheissä, joissa vanhemmalla on alkoholiongelma, kantaa myös lapsi raskasta taakkaa
Alko haluaa haastaa kaikkia aikuisia pohtimaan, miten aikuisen kohtuullinenkin alkoholinkäyttö saattaa vaikuttaa lapsen elämään ja miltä se voi lapsesta tuntua. Siskoni-elokuva kuvaa realistisesti nuoren aikuisen Jonnan ja hänen pikkusiskonsa Miljan kokemuksia päihdeperheessä elämisestä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksessa on laskettu, että Suomessa on arviolta 65 000–70 000 alle 18-vuotiasta lasta, jonka vanhemmalla on vakava päihdeongelma. Alko haluaa nostaa yhteiskunnallisesti tärkeää aihetta esiin ostamalla elokuvan esitysoikeudet ja viestimällä siitä omissa kanavissaan.