Toimintakykyinen alkoholisti jää yksin

Minä havahduin liialliseen alkoholinkäyttööni kuusi vuotta sitten. Heräämiseni ei tullut puun takaa. Olihan asiasta kotona riidelty. Tuonakin marraskuun aamuna takana oli edellisillan kosteat juhlat ja aamuöinen huono käytökseni. Jokin oli kuitenkin muuttunut. Enää alkoholiongelmani ei ollut vain ulkopuolelta tulevaa nalkutusta vaan siitä oli tullut oma hävettävä huoli. Kankkusen kourissa tajusin, että ongelmalle oli pakko tehdä jotakin. Jollen muuttaisi suuntaa, saattaisi käydä todella huonosti. Lähipiirissä oli tästä surullisia esimerkkejä.

Olin töissä ison kansainvälisen terveysteknologiayrityksen johtotehtävissä. Toimin esihenkilönä useassa maassa ja matkustin paljon. Lentokenttien lounget ja edustuspäivälliset ilmaisine viineineen olivat omiaan lisäämään juomistani. Kuten oli myös sosiaalisesti kostea ystäväpiiri ja runsas juhliminen. Edellä mainitut seikat eivät kuitenkaan olleet pääasiallinen syyni juoda. Minä join vapautuakseni paineesta, jännittyneisyydestä ja pahasta olosta. 

Toimintakykyisen alkoholistin avuntarvetta ei aina tunnisteta

Ensimmäinen henkilö, jolle mainitsin huolestani, oli työterveyshoitaja. Sen jälkeen tulivat työterveyslääkäri, psykologi, hyvinvointivalmentaja ja terapeutti. Pyysin apua. Kyselin vertaistukipiiriä, jossa kaltaisiani naisia istuisi ringissä puhumassa juomisestaan. Kukaan ei löytänyt minulle apua. Lopulta ymmärsin, ettei minua otettu tosissaan. En näyttänyt alkoholistilta. Pärjäsin työssäni. En myöhästellyt, alisuorittanut tai ollut poissa kankkusen takia.

Törmäsin turhautumiseni keskellä amerikkalaiseen termiin ”high-functioning alcoholic”, joka kuulosti kovin tutulta. Tällainen toimintakykyinen ongelmajuoja hoitaa työnsä hyvin ja jossain tapauksessa jopa ylisuorittaa, kun alkoholi puuduttaa hänen paineensietokykyään. Tilastoja toimintakykyisten alkoholistien määrästä ei vielä löydy, mutta se tunnistetaan isona ongelmana monissa maissa, myös Länsi-Euroopassa. Opiskelijoista jopa noin kolmasosan on sanottu ilmentävän toimintakykyisen alkoholistin juomatapaa. Suomalaiseen alkoholikeskusteluun termi ei kuitenkaan ole laskeutunut. Eipä siis ihme, ettei tämän kaltaista alkoholistia oteta terveydenhuollossa tosissaan.

Alkoholiongelma etenee usein askeleittain

Tyypillinen alkoholiongelma etenee askeleittain, vaikka jokainen yksilö on toki erilainen. Ensin juodaan vähän, sitten ehkä sopivasti, mikäli sellaista termiä edes on olemassa. Mutta kun riippuvuus alkaa saada ihmisestä otetta, kulutetun alkoholin määrä kasvaa. Mitä enemmän minä itse join, sitä enemmän tarvitsin alkoholia saadakseni aikaan tarvittavan vaikutuksen, pahan olon puudutuksen. Ensin kului viinipulloja, sitten tonkkia ja lopulta kirjahyllyn elämänkertarivistön taakse muutti vahvaa viinaa sisältävä salapullo.

Suomessa alkoholiongelman hoitoketju keskittyy ajautumisjanan loppupäähän. Lähellä alkoholiongelman terminaalivaihetta, niin sanottua rappioalkoholismia, tilanne on kuitenkin jo erittäin vaikea, niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Alkoholin aiheuttamia vaikutuksia voi olla jopa mahdoton palauttaa. Parempi lopputulos alkoholiongelmaisen hoitoketjussa syntyisi, jos yhteiskunta kääntäisi katseensa alkoholismin loppupäästä alkoholiongelman kehittymisen keskivaiheille. Ihmisen toipuminen olisi todennäköisempää, kun kelkka olisi vielä mahdollista kääntää, ja yhteiskunta säästäisi selvää rahaa.

Työterveyshuollolla on alkoholiongelman ymmärtämisessä merkittävä rooli. Kukaan alkoholiongelmainen ei puhu tunnistamastaan huolesta turhaan eikä yksikään työntekijä liioittele käyttämänsä alkoholin määrää, jos lääkäri sitä kysyy. Aihe on häpeällinen ja siitä avautuminen vaatii turvallisen ympäristön, jonka tuttu työterveyshuollon työntekijä usein tarjoaa. Nyt potilas tarvitsisi vain ottaa tosissaan, kuunnella syyllistämättä ja ohjata eteenpäin. Maassamme on uskomattoman hieno verkosto päihdehuollon asiantuntijoita sekä vertaistukiryhmiä, jotka usein ovat ongelmajuojille se paras toipumisen muoto. Minä olen nöyrä sen tosiasian edessä, etten pärjäisi loppuelämääni ilman kaltaisteni ongelmajuojien ymmärtävää piiriä.

Leena Valmu

Kuvituskuva: Unsplash