10 syytä rakastua roseeviiniin

1. Tyylien kirjo 

Pinkkinä hohtavat roseet ovat yllättävän monipuolinen viinien ryhmä. Ne vaihtelevat valkoviini­mäisen kevyestä, yrttisen mineraalisesta tyylistä aina runsaisiin, jopa aavistuksen punaviinimäisiin viineihin.  

Aromeissa on usein punaisten marjojen, esimerkiksi mansikan, vadelman tai kirsikan sävyjä. Niiden runsaus riippuu viinin täyteläisyydestä.  

Roseeviinejä tehdään kaikissa makeusasteissa rutikuivista makeisiin. Kokonaisuuteen vaikuttaa myös raikastavan hapokkuuden aste, minkä lisäksi erityisen runsaissa roseeviineissä saattaa olla hieman punaviineistä tuttua tanniinisuuden tuntua. Joskus viini saattaa myös pirskahdella.  

Nykyisin suosiossa ovat etenkin kuivat, raikkaat ja suhteellisen kevyet roseeviinit, mutta myös muita tyylejä näkee paljon.  

Vaaleanpunaisia viinejä on myös muissa kuin varsinaisessa roseeviinien tuoteryhmässä. Rosee on klassinen kuohuviinien väri, minkä lisäksi esimerkiksi portviinin tuottajat ovat lanseeranneet roseeversioita. Roseen sävyjä tapaa myös jälkiruokaviineissä. 

2. Rosee on hyvä ruokaviini

Monipuolisuus tekee roseista moneen taipuvan viiniryhmän.  

Roseissa on juomia niin seurusteluun, maljojen kohottamiseen kuin monipuoliselle kat­taukselle erilaisia ruokia.  

Kuivat roseet ovat juuri sopivasti valkoviiniä runsaampia mutta samalla kevyempiä kuin punaviinit, joten ne on helppo yhdistää ruokiin. Hieman sokeria sisältäviä kannattaa harkita mausteisten ruokien kaveriksi. 

Hyviä kumppaneita roseeviinille ovat esimerkiksi:

• Nektariini-vuohenjuustosalaatti
• Paistetut ahvenfileet
• Vihreät falafelit
• Punajuurikeitto
• Grillattu siika
• Lohivartaat grillissä

3. Roseeviini valmistetaan hellävaraisesti

Roseeviinit saavat värinsä punaviinien tapaan tummien rypäleiden kuorista. Viinin värisävy riippuu siitä, kuinka kauan kuoret ovat valmistuksessa mukana – lähes kaikkien viinirypäleiden mehu on enemmän tai vähemmän väritöntä. 

Roseeviinin valmistaminen on tarkkaa puuhaa, sillä viinin halutaan säilyttävän raikkautensa. Yleensä viininvalmistus tapahtuukin viileässä lämpötilassa moderneilla laitteilla, joiden avulla voidaan varmistaa hygienia ja välttää esimerkiksi hapettuminen. 

Viinin raikkautta saatetaan vaalia poimimalla rypäleet yöllä tai jäähdyttämällä ne heti tarhoilla. Rypäleet voidaan myös poimia punaviiniin tarkoitettuja aiemmin. 

Useimmiten roseen valmistaminen aloitetaan murskaamalla rypäleet, jonka jälkeen kuoret saavat maseroitua eli uuttua mehussa muutamasta tunnista pariin päivään. 

Joskus rypäleet puristetaan suoraan valkoviinin tapaan, jolloin kuoret ovat kontaktissa mehun kanssa vain hetken. Tällöin viinin väristä tulee hyvin vaalea. Termit vin gris ja blush viittaavat usein näin valmistettuihin roseeviineihin. 

Rosee saatetaan myös tehdä entisaikojen tapaan punaviinin sivutuotteena. Kun punaviinitankista valutetaan valmistuksen alkuvaiheessa pois osa mehusta, jäljelle jäävän mehun joukossa on suhteellisesti enemmän kuorimassaa, ja punaviinistä tulee täyteläisempää. Sen jälkeen ylijäämämehu voidaan käyttää roseeviiniksi.  

Roseeta ei siis valmisteta valko- ja punaviiniä sekoittamalla – paitsi joskus. Laatuviineissä harvinaisiin poikkeuksiin lukeutuu samppanja. Sen roseeversio saattaa olla sekoitettu vaaleista viinieristä, joihin on lisätty perusviinien sekoituksen yhteydessä hieman punaviiniä ennen kuohuviinikäymistä.   

4. Roseeviinin väri on enne

Roseen väri kertoo jotakin myös odotettavissa olevista aromeista ja maun runsaudesta.  

Roseeviini on siitä harvinainen viinityyppi, että viinin mausta voi päätellä jotain jo pulloa vilkaisemalla, eikä edes etikettiä tarvitse lukea. Rosee kun pullotetaan usein kirkkaaseen lasipulloon, jossa sen väri pääsee oikeuksiinsa.  

Värin syvyys riippuu rypälelajikkeen ohella pitkälti siitä, kuinka kauan rypäleiden kuoret ovat uuttuneet mehussa. Kun mehu saa väriä, se saa samalla kuorista myös makua. Siksi hennon vaalean­punainen sävy antaa osviittaa hillityn vivahteikkaasta tyylistä. Heleämmät ja voimakkaammat värisävyt taas kertovat, että viinin maussa on enemmän runsautta.      

5. Rosee vie välimeren aurinkoon

Roseeviini on erityisen suosittua ­Etelä-Ranskassa, joka onkin roseeviinien valtakuntaa. Ranskalaiset rakastavat roseeta ja nauttivat sitä nykyisin peräti enemmän kuin valkoviiniä. 

Etenkin Provence on merkittävä roseen tuottaja. Viinien tyyli on siellä yleistäen raikas ja kevyen mineraalinen. Rhônejoen suiston länsipuolella sijaitseva Tavel on rosee­alueiden klassikko, jonka tyyli oli ennen runsas mutta on nyt kevenemässä raikkaiden trendien vallitessa. 

Aurinkoisia roseita tulee toki myös muilta Ranskan alueilta, esimerkiksi Loiresta. Pohjois-Espanjan­ viinialueet, Katalonia etunenäs­sä, tuottavat modernia laatua, ja roseeviinejä tuodaan paljon myös Italiasta. Aurinkoista tunnelmaa on toki muidenkin­ maiden roseeviineissä, myös Euroopan ulkopuolella. 

6. Lajikkeet: raaka-aineina paikalliset rypäleet 

Roseeviinejä tehdään ympäri viiniä tuottavan maailman. Alueet vaihtelevat, joten niin vaihtelevat myös lajikkeet. Tämä lisää osaltaan roseeviinien aromien kirjoa. 

Grenache eli Garnacha on vakiintunut roseen raaka-aineeksi ­Etelä-Ranskassa ja Espanjassa. Suhteellisen vähävärinen lajike tuottaa laadukkaita, usein raikkaan punamarjaisia roseeviinejä myös lämpimässä ilmastossa. Usein Grenache saa seurakseen muita paikallisia rypäleitä, Ranskassa esimerkiksi Cinsault’n. 

Muuten lajikkeet vaihtelevat paljon. Esimerkiksi melko vähän väriä sisältävä Pinot Noir -lajike antaa moniin roseeviineihin heleän marjaisia vivahteita. Toisaalta roseeviineihin käytetään myös rypäleitä, joiden nimet yhdistyvät useammin tuhteihin punaviineihin, esimerkkeinä runsasvärinen Syrah, joka lukeutuu Etelä-Ranskan klassikoihin, sekä ryhdikkäiden punaviinien Cabernet Sauvignon. 

7. Rosee juodaan aina nuorena, vai? 

Roseeviineistä sanotaan usein, että ne kannattaa nauttia mahdollisimman tuoreina. Totta onkin, että viinin raikkaus ja tuoreen hedelmäiset aromit ovat parhaimmillaan, kun viini on vielä nuori. 

Toisaalta moni roseeviiniin vahvasti panostava viinitalo tekee nykyisin myös huippuviinejä, jotka jopa hyötyvät kypsyttämisestä. Viinejä on saatettu esimerkiksi kypsyttää tilalla tammitynnyreissä, ja niiden moniulotteisuus kestää ja saa kellarissa uusia sävyjä. Jotkut tuottajat sanovat, että heidän parhaita roseeviinejään voi kellaroida jopa kymmenen vuotta. 

8. Vaaleanpunaisia kuplia

Pinkki on kaunis väri myös silloin, kun viini kuplii. Rosee onkin klassinen kuohuviinien värisävy. 

Roseekuohuviinien uutuus on Pohjois-Italian suositun proseccon roseeversio, jonka ensimmäiset edustajat saa­tiin myyntiin viime vuoden lopulla. Ennen roseen valmistus ei ollut sallittua, mutta nyt proseccoon saa käyttää korkeintaan 15 prosenttia tummia Pinot Nero- eli Pinot Noir -rypäleitä. Viinit saavat tummasta laatulajikkeesta vivahteikkuutta. 

Roseesamppanja on taas paljon vanhempi viinityyppi. Sitä on valmistettu jo 1700-­luvulta saakka. Roseesamppanjaa valmistetaan monen eri tyylisinä. Voimakkaimmat niistä ovat suorastaan rotevia. Pinkki kuplajuoma ei ole vain hempeiden juhlien, esimerkiksi häiden, juoma, vaan se saattaa olla oiva ruokaviini jopa punaisen lihan kylkeen. 

Lue lisää roseekuohuviineistä.

9. Roseeviini on trendikäs 

Roseet ovat yhä enemmän myös ympärivuotinen juoma. 

Roseeviinien suosio on ollut jo useamman vuoden nousussa niin maailmalla kuin Suomessa. Alkossa niiden myynti kasvoi viime vuonna lähes 40 prosenttia, ja vuodesta 2015 myynti on peräti 2,5-kertaistunut. Samalla tuotteiden määrä on moninkertaistunut.  

Roseeviinit ovat erityisen suosittuja­ kesäkaudella, jolloin niiden valikoima onkin laajimmillaan. Rosee on kuitenkin yhä enemmän myös ympärivuotinen juoma, jota kysytään myös kesäkuukausien ulkopuolella. Kesällä rosee on mainio juoma piknikillä, parvekkeella tai puutarhassa, mutta samalla siitä on tullut vakavasti otettava ruokaviini. 

10.  Kokeile myös drinkkiresepteissä

Roseeviini taipuu myös moniin drinkkeihin. Viinipohjaisista drinkeistä saa helposti matala-alkoholisia ja ne sopivat seurusteluun. Kokeile esimerkiksi sitruksista roseespritzeriä, kesäistä roseesangriaa tai roseeviiniboolia.

Juttuun on haastateltu myyjä ja kouluttaja Sami Ahosta Lahden Alkosta. 

Teksti Lasse Pakarinen, kuvat Johanna Myllymaki